Ex-puheenjohtaja Matti Ryynäsen mietteitä 2009 |
|
Itselleni nuo Lapinlahden maisemat ovat omakohtaisia, koska vietin varhaislapsuuteni - aina seitsemänvuotiaaksi saakka Lapinlahden kunnanlääkärin talossa. Isäni toimi kotikuntansa kunnanlääkärinä vuosina 1946-1953. Kesää -54 lukuun ottamatta vietti perheemme kesäloma-ajat Onkiveden maisemissa järven länsipuolella Viannankoskella ja Esulassa. Kun asuimme vielä vuodet 1959-1961 Iisalmessa isäni toimiessa aluesairaalassa lääkärinä, tuli näistä tienoista minulle "mielen maisema", jota olen kantanut läpi elämän. Tuo aika oli myös hyvin tärkeä sukuyhteyksien ymmärtämisen ja muodostumisen kannalta. Lapsena ja vielä teini-ikäisenäkään en oikein hahmottanut sitä yllättävän läheisten sukulaisten määrää, joka Ylä-Savossa meitä ympäröi. Seutu oli vain yksinkertaisesti "paljasjalkaiselle" helsinkiläispojalle kotiseutua. Tämän vuoksi sukukokouksen yhteydessä tehty kiertoajelu Onkiveden, "Ryynäsjärven", ympäri oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva kokemus. Sukukokouksen jälkeen serkkuni Erkki kirjoitti Savon Sanomiin kolumnin, jossa hän nosti esille sukuseuroja ja niiden kokouksia yleisesti vaivaavan ongelman. Kokoontumisissa ja jäsenistössä on pääsiassa nyt jo eläkkeelle siirtyviin ja sitä vanhempiin ikäluokkiin kuuluvia. Kolme-nelikymppisiä perhekuntia on vaikea saada mukaan sukuseuratoimintaan. Osittain tämä varmaankin johtuu yhteiskuntarakenteen voimakkaasta muutoksesta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Meille, vielä hyvin maahenkisesti kasvaneille sukupolville sukuyhteys on ollut luonnollinen kasvualusta. Meillä on ollut mummola maalla. Siellä, missä sukujuuret ovat olleet lähellä. Toisin on meidän jälkeläistemme kanssa. Vielä silloin kun vanhempamme olivat elossa, he toimivat kokoavana voimana saattamalla serkukset ja jopa pikkuserkukset yhteen. Nyt vastuu tästä on siirtynyt meille, vaikka puitteet ovat muuttuneet.
Niinpä vetoankin sukuseuran
jäseninä oleviin isovanhempiin. Kun kokoatte jälkeläisiänne yhteisiin
tilaisuuksiin, muistakaa myös välillä esivanhempianne ja pyrkikää
herättämään kiinnostusta suvun historiaan ja sitä kautta
sukuseuratoimintaan. Muuten on nähtävissä se tosiasia, että suurella
innolla lähes 15 vuotta sitten perustamamme sukuseura näivettyy
jäsenistöltään vääjäämättömästi ja seuran taloudelliset voimavarat
esimerkiksi tämän lehden julkaisemiseen pienenevät.
Sukuseuraterveisin Matti Ryynänen, puheenjohtaja
|
|